Wernerin projektio
Wernerin projektio on kartioprojektioiden pohjalta kehitetty oikeapintainen karttaprojektio. Siitä käytetään myös nimityksiä Stabin–Wernerin projektio tai Stabiuksen–Wernerin projektio. Koska se kuvaa koko maapallon sydämen muotoisena, se tunnetaan myös nimellä kordiformi.[1] Projektion esitti tiettävästi ensimmäisenä Johannes Stabius (Stab) Wienissä noin vuonna 1500[2], mutta sitä kehitti myöhemmin nürnbergiläinen seurakuntapappi Johannes Werner (1466–1528), joka myös teki sen yleisemmin tunnetuksi.
Projektio on Bonnen projektion rajatapaus, jossa standardileveyspiiriksi on valittu jompikumpi navoista (90°N/S).[3][4] Projektiossa kaikki leveyspiirit näkyvät samankeskisinä ympyränkaarina, joiden keskipiste on navalla.[5] Kartan reunoilla olevien alueiden muodot vääristyvät suuresti, mutta etäisyydet leveyspiirejä pitkin ovat kartassa kaikkialla oikeassa suhteessa[5], samoin etäisyydet keskipituuspiiriä pitkin[5] ja kaikki etäisyydet navalta. Myös alueiden pinta-alat näkyvät kartalla oikeassa suhteessa.[2]
Wernerin projektiota käyttivät Gerhardus Mercator ja Abraham Ortelius 1500-luvun lopulla Aasian ja Afrikan kartoissaan, mutta kun yleisempi Bonnen projektio, jossa standardileveyspiiri voidaan siirtää keskelle kuvattavaa aluetta, tuli tunnetuksi, Wernerin projektio jäi käytännöllisesti katsoen pois käytöstä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Werber Projection Wolfram MathWorld. Viitattu 18.6.2016.
- ↑ a b Pseudoconic Projections Carlos A. Furuti. Viitattu 18.6.2016.
- ↑ John P. Snyder: Flattening the Earth: Two Thousand Years of Map Projections, s. 60–62. Chicago University Press, 1993. ISBN 0-226-76747-7 Teoksen verkkoversio..
- ↑ a b John P. Snyder: ”Bonne Projection”, Map Projections—A Working Manual, s. 138. United States Geological Survey, 1987. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Table of examples and properties of all common projections Radical Cartography.